PIXIES: Doolittle

Usein levykaupassa joku tuntematon levy herättää hillittömän uteliaisuuden pelkällä kansitaiteellaan. Pakko koekuunnella, mikäli vain sellaiseen mahdollisuus järjestyy. Näin kävi minulle tämän levyn kohdalla. Silloin 80-luku veteli viimeisiään, elettiin vielä vinyylin valta-aikaa. Aikaa jolloin kansitaide pääsi vielä oikeuksiinsa. Olin päässyt ison kaupungin oikeaan levykauppaan, vein tärisevin käsin lätyn myyjälle; "saisikohan tätä vähän kuunnella?" Luurit korville ja elämä sekaisin. Yksi parhaista hetkistäni äänilevyjen parissa. Myöhemmin selvisi, että myyjä oli laittanut huolimattomuuttaan (?) suoraan B-puolen soimaan. Siinä tilanteessa en huomannut mitään, minua vietiin. Pätkät kahta ensimmäisenä kuulemaani biisiä siirsi varantoni välittömästi kauppiaan kassaan.

Pixies oli esimerkillisen hieno bändi. Musiikkinsa sekoitus tyylien romutusajoja. Doolittlelläkin biisit vaihtelevat punkista bossanovaan, rakkauslaulusta rääkymiseen, silti kokonaisuus tuntuu yhtenäiseltä. Kieroudessaan jopa vangitsevalta. Kuunnelkaapa lähilevykaupassanne vaikkapa Monkey Gone To Heaven, Crackity Jones tai La La Love You (katselkaa samalla kansivihkon hienot valokuvat). Ehkäpä sitten ymmärrätte miksi tohkeilen vielä reilun kymmenen vuoden jälkeenkin. Pixies hajosi ehkäpä juuri oikealla hetkellä, pari viimeistä levyä menivät huolestuttavasti kohden kaupallisempia kompromisseja, vaikka olivat tästäkin huolimatta mannaa korvilleni. Doolittlen edeltäjät ovat myös erittäin nerokkaita levykokonaisuuksia, ehkä ensitutustumisen kultaamana olen eniten mieltynyt Pixies-levyistä kuitenkin Doolittleen. Yksi pahimpia pelkojani on ollut se, että Pixies kasaantuu uudelleen, ovathan bändin tunnetuimmat hahmot Frank Black sekä Kim Deal edelleenkin voimakkaasti musiikkibisneksessä mukana. Muut tähän ryhmään liittyvät pelkoni ovatkin jo toteutuneet, coverbändi sekä tribuuttilevy. Täydellisen bändin hieno levytysura ei häpäisyjä kaipaisi.

-Kimmo

12,90 € (CD)

  4AD Records - Pixies