KAIZERS ORCHESTRA: Ompa Til Du Dør

Nuorempana koin usein musiikin parissa löytämisen riemua. Levykauppakierrokselta kannen perusteella valkatuista tuotoksista löytyi tuon tuosta mieluista ajanvietettä. Se teki kuunteluharrastuksestani erityisen antoisaa. Tämä riemu on nykyään todella harvassa. Kohdaltani lähes sukupuuttoon kuollut. Johtuuko se siitä, että nykymusiikki on sisältököyhää ja ennalta arvattavaa? Vai siitä, että musiikkiteollisuus bisneksenä on kasvanut niihin mittoihin, että musiikkitietoutta syydetään joka tuutista? Kaizers Orchestraa en löytänyt kaupasta, enkä kannen perusteella. Heidän kansitaiteensa on kyllä hienoa, mutta missään en ole päässyt sitä ihastelemaan. En yhdessäkään tiedotusvälineessä, saatikka kaupassa. Harmi. Ensitutustumiseni tapahtui popmuusikoiden toimistolla. Putosi heti.

Joulukuussa 2001 ilmestynyt Ompa Til Du Dør on tämän norjalaisen orkesterin debyyttilevy. Kuukauden levyksemme orkesterin äänitteistä se valikoitui siksi, etten muita heidän levyjään ole onnistunut mistään saamaan. Evig Pint -niminen tuotos heiltä on nettitietojen mukaan ilmestynyt tänä vuonna. Kaizers Orchestra saa varmaan toistuvasti osakseen vertailun Tom Waitsiin. Tämän allekirjoitan minäkin siinä mielessä, että äänimaailmaltaan se muistuttaa herra Waitsin kolisteluosastoa, mutta pelkkä yksisilmäinen vertailu ei tee tässä tapauksessa oikeutta. Kaizers Orchestra on myös ihailtavan monipuolinen musiikkitarjonnaltaan samalla säilyttäen omaleimaisuutensa. Se on yhtä aikaa mm. rokkia, etnoa, juomalaulua, bluesia ja humppaa. Ja tämä kirjo on vieläpä jotenkin linjaltaan yhtenäinen. Heidän musiikkinsa on myötäänsä hienoa säveltaidetta ja biisit tasapainoisia ja vahvoja. Herkkää ja rujoa. Monipuolista, käsityön makuista ja tarttuvaa. Levyn soitinkirjoa täydentää perinteisten ohella öljytynnyrit, auton vanteet, polkuharmoni sekä läjä jousisoittimia, puhaltimia ja kaikkea mitä vaan voi hyödyntää. Ompa Til Du Dør on levykokonaisuus, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Tusina keskenään sujuvasti kilpailevia raitoja. Kilpailevia siksi, että jokainen vuorollaan kutittelee eniten mielihyvääni. Mitään ei ole liikaa, mitään ei liian vähän. Paitsi Norjan kielen taitoa minulla. Teksteistä en tajua mitään. Laulu on moni-ilmeistä ja tulkinnat koskettavia. Tuleviin unelmiini liitettäköön nyt saman tien Kaizersin livenä kokeminen.

Miksi meitä suomalaisia on Kaizers Orchestralta varjeltu? Miten musiikkimedia valitsee siellä paistattelevat artistit? Netistä löysin väitteen siitä, että Norjassa tätä levyä on myyty yli 90 000 kopiota. Kuinka paljon Suomessa pitää asua ihmisiä, että täällä myydään jotain oikeasti hyvää levyä niin paljon? Vitut minä välitän vastauksista näihin kysymyksiini. Minähän olen Kaizers Orchestran jo löytänyt. Minä olen onnellinen tutkimusmatkailija.

-Kimmo

14,90 € (CD)

  Kaizers.no