TOHTORI ORFF & HERRA DALCROZE: Umpikuja 5

Siihen nähden, että Umpikuja 5 ilmestyi jo viime vuonna, tulee tämä arvostus pahasti myöhässä. Toisaalta parempi edes nyt, sillä lastenmusiikki ei yleensä palstatilallaan paistattele. Ei silloinkaan kun aikuisten oikeasti olisi aihetta. Toisaalta olisin voinut tälle kunniapaikalle valita myös bändin edellisen pitkäsoiton Muu vaara, silloin olisin vaan ollut vieläkin myöhäisempi matti. Muu vaaran kuultuani pikkupojan sydämeni otti tämän musiikin omakseen.

Olen mieltänyt nykyisen lastenmusiikin aina perusrokkikaavalla väännetyksi tyhjänpäiväisyydeksi. Sietämätöntä on se, että lapsille esiinnytään monenkirjavissa hassuissa vaatteissa ja väheksytään pikkuihmisten älyä laulamalla heille pelkkää töttöröötä. Toista maata on Tohtori Orff ja Herra Dalcroze. Eri maata jopa siinä mielessä, että joskus mietityttää kenelle tämä onkaan suunnattu. "joskus pipi on niin syvällä / ettei haavaa edes nää / silloin sideharsoon kääriä / kai pitäis koko pää // ja vaikka päältä ois luja / niin kuin kivi taikka jää / voi pipi olla niin syvällä / ettei kipuun asti nää // silloin täytyy laastaroida puhkua ja puhaltaa / kodinturvajoukot apuun kyllä tulla uskaltaa..." Vähän jos on surua puserossa, niin kyllä silmä kastuu. "ujot kaverit on piilommassa kuin ne muut / niiden laulu hiljaisempi, vaikka ihan pieni – tuut / se kuuluu takavasemmalta ihan tosta vaan / jos laittaa korvan isommalle niin sen kiinni saa." Olisinpa saanut testata lapsena näillä itseäni... "pohjolan pojat näin puhaltavat / järvet jo kantavan kannen saa / pohjolan tyttäret puhaltavat / peittäköön lumi jo mustan maan..." veisaa orkesteri runollisesti lapsikuoron avustamana. Hienoa.

Tohtori Orff & Herra Dalcroze on nimestään huolimatta trio. Kuinkahan lapset muuten pärjäävät bändin vaikean nimen kanssa? Olen nähnyt tämän kolmikon pari kertaa livenä ja voin vakuuttaa, että toimii tasan varmasti kaikille jotka hetkeksi antautuvat. Musiikillinen kirjo on moninainen. Välillä mennään vauhdikkaammin, toisinaan hieman pienemmällä tempolla, kuitenkin aina tarttuvan rytmikkäästi ja yleisö huomioon ottaen. Joskus jopa mukaan ottaen. Jatsia ei vältellä, rokkia hyödynnetään paljon, jopa hip hoppia, polkkaa tai funkkia. Soittimeksi kelpaa vaikka lasten muovinen pulkka ja pahvilaatikoita on mukava soitella tiskiharjalla. Saksofonia, haitaria, kitaraa, huuliharppua ja muita oikeita soittimia käytetään varmaotteisesti. Sen verran osataan, että voi huolettomasti keskittyä levittämään hyvää mieltä kuulijoilleen. Sitä samaa hyvää mieltä tarjotaan myös levyillä. Vallattomia venkurointeja, hieman vakavampaa ja sopivasti yllätyksiä.

Koska Noitalinna Huraa! ei enää (?) ole olemassa, jaan Suomen sympaattisimman yhtyeen tittelit Tohtori Orff & Herra Dalcrozen Kimmolle, Matille ja Hannulle. Hannu muuten taisi vaikuttaa tuossa ihanassa Noitalinna Huraa! –yhtyeessä. Goottivientivalttihehkutuksista huolimatta ja niistä johtuen suosittelen Tohtori Orffia & Herra Dalcrozea niin isälle kuin pojallekin. Perheen kaunottaria unohtamatta.

Uskallatko?

-Kimmo

11,90 € (CD)

  surf.to/orff/