FIVE CORNERS QUINTET: Chasin' The Jazz Gone By

Valittuani Five Corners Quintetin esikoisen kuukauden levyksemme, tunnelma on ollut hieman pelon sekainen. Rikkoutuneen auton moottorin kimppuun en tarttuisi, koska en niistä tajua yhtään mitään. Jazz-levyjen kuuntelu sujuu kuin autoilu (istun kyllä mieluummin kyydissä), mutta arviointitilanteessa en tunne olevani oikeassa paikassa. Mutta niin tyylikkään ja mainion luomuksen pariin olen päässyt, etten voi sivuuttaa tätä vain tietämättömyyspeikon vuoksi. Lukekaa oikeat tyylimääritelmät ja tekninen päteminen tietävämpien kynäilijöitten arvioista, minä yritän vaan johdattaa teitä hyvän musiikin pariin. Suosikaa kotimaista, muutoinkin, mutta varsinkin silloin kun se on perusteltua.

Five Corners Quintetin kohdalla lienee mainittava Nuspirit Helsinki -niminen kollektiivi jonka sivujuonteesta tämä kvartetti on saanut alkunsa. Antti Eerikäisen ja Tuomas Kallion komppisämpläilyistä alkunsa saaneen ryhmän musiikillinen ilmaisu on edennyt kokoonpanoa myöten lähemmäs perinteisesti tunnettua jazz-musiikkia. Chasin' The Jazz Gone By huolimattomasti kuunneltuna kuulostaa hyvinkin perinteiseltä jaskalta, mutta pieni tarkkaavaisuuden lisäys paljastaa kyseessä olevan modernin elektronisen ilmaisun ja vanhan liiton sulautuma. Chasin' The Jazz Gone By on moderni, muttei pelkästään trendikäs. Se on myös eräänlainen kunnianosoitus perinteiselle (50- ja 60-luvun) jatsille olematta siitä kuitenkaan minkään sortin pastissi tai pelkkä uudelleenlämmittely. Five Corners Quintetin (ainakin live-) miehitys kostuu niin ikään eri ikäkausien huipuista. Eero Koivistoinen (tenorisaksofoni) edustaa kokeneempaa osastoa kun taas esimerkiksi Jukka Eskola (trumpetti) on hieman vähemmän ehtinyt kynsiään näyttämään. Severi Pyysalo (vibrafoni), Teppo Mäkynen (rummut), Mikael Jakobson (piano) ja Antti Lötjönen (basso) ovat myös nimiä jotka tekevät tästä superkokoonpanon. Mäkysen mielikuvitus ja soiton tekninen tarkkuus hämmästyttävät minua lähes enemmän kuin hänen välispiikkinsä (olen siis ehtinyt todistaa tämän orkesterin toimivuuden livenäkin!). Levyn lauletut (äänessä Mark Murphy ja Okou) kappaleet sopivat levyn linjaan erinomaisesti ja tekevät ehkä jatsiin perehtymättömälle tutustumisen hieman helpommaksi.

Tämän levyn vahvuus on mielestäni sen äänimaailman miellyttävyys, sävellystyön onnistuminen ja tanssittavuus. Jatsille tyypilliset pitkät soolot on korvattu menevillä rytmeillä ja monipuolisella tyylikirjolla kokonaisuuden pysyessä kuitenkin eheänä. Tästäkö alkaa jatsin taival kohden rockfestivaalien rytmilavoja? No ehkä ei aivan vielä, mutta kyllä Viiskulman Viisikon musiikkia ainakin klubitilanteessa olisi mukavampi tanssia kuin kravatti tiukalla pöydän ääressä toljottaa. Voi pojat ja tytöt, kyllä meillä Suomessa osataan muutakin tehdä kuin kännyköitä. Miksi mennä merta edemmäs kalaan kun kotirannassa on parhaat saaliit.

-Kimmo

20,90 € (CD)