TOM WAITS: Swordfishtrombones

Lähes neljännesvuosisadan takaisen levyn valinta kuukauden levyksemme on kannanottoni nykymusiikissa vallitsevaan bisnesajatteluun. Nopean rahan toivossa musiikki on jäämässä toisarvoiseksi, eikä näin ollen juurikaan synny enää mitään kestävää. Swordfishtrombones, samoin kun muutkin Tom Waitsin äänitteet, todistavat minulle sen, ettei hyvällä musiikilla ole "parasta ennen" -leimaa. Valintaani oletettavasti vaikutti juuri lukemani Takapihan taikuri -kirja, joka pitää sisällään aikojen saatossa julkaistuja haastatteluja ja juttuja tästä persoonallisesta tarinankertojasta ja nukkavierusta ukonrähjästä. Valintaan vaikutti myös se, etten oikein keksinyt lähiaikoina julkaistuista mitään esille nostamisen arvoista. Anna Järvisen esikoisjulkaisu olisi ollut ainoa vaihtoehto Waitsille.

Tom Waits täytti joulukuun alussa 58 vuotta, mutta on mielestäni rock-uskottavampi kuin yksikään tämän päivän rock-tähdistä, olkoon ettei Waitsia voida pitää varsinaisesti edes rock-muusikkona. Waits on kiinnostavampi persoona kuin täpötäysi Boeing 747 näitä meikattuja, tyylipuettuja, täyteen tatuoituja ja mediahehkutettuja stadionmagneetteja. Tekeekö sen Waitsin tapa naruttaa haastattelijoita, olla tyrkyttämättä itseään vai erittäin vähäinen keikkailutahti? Jotenkin vaan tuntuu paljon kiinnostavammalta se mitä ei tiedä kuin se mitä tulee joka tuutista silmät ja korvat täyteen.

Swordfishtrombones valikoitui Tom Waitsin mittavasta tuotannosta tälle kuukauden kunniapaikalle siksi, että pidin sitä vuosia hänen tuotannostaan mielitiettynäni. Enää se ei sitä ole, mutta ei ole mikään muukaan yksittäinen albumi. Kaikki ne ovat vähintäänkin hankkimisen arvoisia, useimmat kohoavat tunteen tuottajina hyvän ystävän asemaan. Lohduttavat tarvittaessa, antavat aina niin paljon ja heikoimmillaankin ovat oivallista ajankulua. Swordfishtrombones on ensimmäinen Waits-levy, jonka hän on säveltänyt, sanoittanut ja tuottanut vaimonsa Kathleen Brennanin avustuksella. Se on myös ensimmäinen julkaisu Islandille. Taakse ovat jääneet jousisävytteiset yökerhoviihteenhuuruiset pop/folk-sovitukset tuotannon siirtyessä kolisevammaksi ja kokeilevammaksi korostaen hänen rähjäistä ääntään. Soitinvalikoima monipuolistui tällä levyllä esitellen tulevaisuudessa mitä ihmeellisemmän äänikirjon kaikenlaisia lähinnä rytmiä tuottavia lyötäviä esineitä. Vaikka Waitsin tuotanto korostaa mukavasti juuri rytmiä, on hän ennen kaikkea huikea tunteellisten melodioiden velho ja tulkitsijana äänen akrobatiassa ylittämätön. Waitsin musiikki ja tulkinta ovatkin minulle kauneinta kuultavaa ja tällä levyllä tätä tunnepuolta edustaa ehkä parhaiten In The Neighbourhood. Mikäli puhkiruostuneella, nurkistaan seulana vuotavalla ja laakereistaan jumittavalla äänellä ihminen pääsee tällaiseen suoritukseen, on kyseessä jotain ymmärrykseni tavoittamattomissa olevaa. Se tehnee myös minulle Waitsista sankarihahmon, suurmiehen jonka tekoja ihmettelen vuosikymmenistä toiseen kyllästymistä välttäen. Jos suurimmat tunteemme laitettaisiin työkalupakkiin ja ravistettaisiin voimakkaasti, jotain Swordfishtrombonesin kaltaista pakista takuulla kantautuisi.

Koittakaapa kiiltokuvien rinnalle laittaa rähjäinen seepian sävyinen vanha valokuva, niin tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Nykyisessä musiikissa on ehkä pintaa, mutta jotain saavutetaan vasta sitten kun aika ei ole hävittänyt mitään vaan pikemminkin lisännyt omansa.

-Kimmo

10,90 € (CD)

  www.tomwaits.com