ELEANOORA ROSENHOLM: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat

Eleanoora Rosenholmin joulukuussa 2007 ilmestynyt debyyttialbumi Vainajan muotokuva herätti kiinnostunutta hyrinää paitsi allekirjoittaneessa, myös kotimaisessa musiikkimediassa. Vaikka levy olikin erittäin onnistunut paketti, jäi jokin vaikeasti muotoiltava palanen viiden tähden kokonaisuudesta vielä uupumaan.

Onneksi porilaisten paluuta ei tarvinnut odotella kokonaista vuottakaan, nyt palikat nimittäin loksahtelevat paikoilleen niin että kolina käy. Älä kysy kuolleilta, he sanoivat on jokaisella osa-alueella vakuuttava näyttö tämän kokoonpanon osaamisesta. Kappalemateriaalin rakenteet ovat sopivasti nyrjähtäneitä sortumatta silti liialliseen näppäryyteen. Näitä hienoja popsävellyksiä hallitsee Noora Tommilan oikealla tavalla tyttömäinen lauluääni, joka onnistuu kuulostamaan yhtä aikaa sekä hauraalta että jämäkältä. Kun laulujen sanoituksiakaan ei ole ammennettu sieltä pahimmasta kliseesammiosta, on lopputuloksena äärimmäisen tiheätunnelmainen albumi josta löytää uusia tasoja vielä useiden kuuntelukertojen jälkeen. Minua levyllä viehättävät erityisesti synkkien tekstien ja kepeiden popmelodioiden kontrasti. Luulen että yhtyeellä olisi mahdollisuuksia suureenkin suosioon, mikäli sanoituksien kalmanhaju ei estäisi radiokanavien tehorotaatiota.

Eleanoora Rosenholmille on hyvin vaikea löytää vertailukohtia muista kotimaisista bändeistä. Lähin sukulaissuhde voisi olla naapurimaan The Knife. Mutta Eleanoora on parempi.

-Tommi

16,90 € (CD)

  www.eleanoora.com