WOUDE: Keskellä aikaa / Kauniit päivät

Harjoittelin parisuhdetta musiikin kanssa jo 6-vuotiaana, mutta pysyvän suhteen aloitin vasta teini-ikäisenä rockabillyn rantauduttua Suomeen. Lähdin musiikkimuodin mukaan täysillä, yritin muotoilla hiukseni tötterölle ja aloin hankkia äänitteeni kaupasta c-kaseteille kopioinnin sijaan. Noihin aikoihin harjoittelin myös suhteita tyttöjen kanssa. Niinkin vakava ihastuminen tapahtui, että rockabillyn ihailija joutui taipumaan punkkarityttöystävän tahtoon ja ajautui Wouden keikalle. Ilta oli miellyttävä, ja bändi onnistui loveamaan musiikkimakuuni pienen, myös punkin mentävän kolon.

Ei Ari "Woude" Voutilaisen johtama orkesteri nykymääritelmän mukaan ole mitään punkkia, ei se ollut oikeastaan silloin 80-luvun alussakaan. Silloin puhuttiinkin "uudesta aallosta". Wouden musiikilla on selkeä sukulaisuussuhde esimerkiksi Pelle Miljoonaan, mutta mieluummin rinnastaisin sen aikalaisistaan vaikkapa Vaaviin ja Yarin johtamaan Se-yhtyeeseen. Wouden musiikkissa on vaikutteita paljon myös 60-luvun melodisesta rockmusiikista. Punkille tyypillisten yhteiskuntakriittisten tekstien näkökulma tuli enemmänkin yksilön ongelmien kautta. Voutilaisen kyky tehdä tarttuvia ja koskettavia kappaleita on kiistaton. Ensimmäinen pitkäsoitto Keskellä aikaa on kokonaisuutena ehjä, linjakas ja erityisen hyvin kulutusta kestävä. Henkilökohtaisesti en kykene laittamaan raitoja paremmuusjärjestykseen, niin hyvin toimivat kaikki. CD-versioon on laitettu 9 bonuskappaletta, joista voi todeta, kuinka hyvää materiaalia yhtyeeltä on jäänyt sinkuille ja kokoelmille.

Kauniit päivät -levy ei kokonaisuudessan aivan yllä ensilevyn tasolle, mutta koska näiden kahden levyn ansaittu CD-uusintajulkaisu tuo saataville käsittääkseni Wouden koko tuotannon, päätin laittaa kuukauden levyksemme ikään kuin koko Woude-yhtyeen levytyshistorian. Kauniit päivät jatkaa Voutilaisen runollista ja hiukan romanttistakin tyyliä, mutta on edeltäjäänsä hiukan synkempi ja taiteellisesti vaativampi. Jo levyn avaava kaunis Läpi varjojen huoneen osoittaa yhtyeen linjan syventyneen ensilevystä. Alakuloa, kaipuuta ja vakavampaa otetta myös musiikin puolella. Progressiivisempaa ja jatsaavampaa kokeilua sekä reggaeta kuullaan rehellisen katurokin rinnalla. Kauniit päivät vaatii kuulijalta enemmän keskittymistä, mutta esittelee kuitenkin jälleen kokonaisuuden, jolla ei ole hävettävää. Jos Keskellä aikaa oli murrosikä ongelmineen ja uhoineen, on Kauniit päivät aikuisuuden tuoma vastuu, vakavuus ja harkintakyky. Tällä kiekolla bonuksia on yhteensä yksitoista ja joukossa kaksi ennenjulkaisematonta raitaa sekä erityisen hieno, aiemmin vain sinkun b-puolella julkaistu Tänään on kuin eilen.

Woude on harmittavasti hiukan varjoon jäänyt palanen kiistatonta kotimaista rockhistoriaa. Bändi, jonka julkaisukokonaisuus kestää vertailun, mutta Wow-Dees-nimellä hiukan myöhemmin tehty englanninkielinen albumi jätettäköön tämän historiankirjoituksen ulkopuolelle. Teiniromanssini loppui aikanaan, mutta rakkaus musiikkiin on ikuista ja intohimoista. Yksi aidoimmista hetkistä tässä romanssissa on Wouden musiikki.

-Kimmo

à 12,90 € (CD)