IIDA UMPIKUJA: s/t

Aika monenlaista musiikkia tulee levykauppiaan työssä kuunnelleeksi, kun näitä levyjä tässä ympärillä hyllymetreittäin notkuu. Ja vaikka varmaan ajattelette, että mukava homma kun valinnan varaa on loputtomasti, niin usein meillä asioivat lienevät huomanneet, että samat levyt tuppaa pyörimään kuuntelusoittimessa. Lopulta aika harva artisti erottuu massasta sen vertaa näinä ylituottamisen aikoina, että viitsisi uudelleen kuunnella. Iida Umpikujan levyä olen soittanut asiakkaiden riemuksi ja ärsytykseksi viime aikoina muutaman kerran. Tästä en voi olla tykkäämättä.

Iida Umpikujan voima on harrastelijamaisuudessa, riisutussa äänimaailmassa ja hauskoissa lyriikoissa. Naiivia, vähäeleistä, sympaattista, elämänmakuista ja ajatuksenkevyttä folkin sukuista poppia hiukan Noitalinna Huraan ja Selfish Shellfishin hengessä. Alkuärsytyksen jälkeen ainakin minuun Iida on onnistunut puhaltamaan aina hyvää tuulta, ja huomaan toistuvasti miettiväni miksi tykkään näistä kotimaisen sarjakuvamaailman (varsinkin Suuren kurpitsan julkaisut) mieleen tuovista tarinoista. Kuinka miellyttävää, kun Iida tyttömäisellä tavalla kujertaa omat parisuhdeongelmansa tyyliin "se ois ollut vain yksi suudelma, ei mitään muuta" tai "tiedän että olet löytänyt jonkun jota pussailet iltaisin, silti toivon että soittaisit joskus vaikka yöllä humalassakin". Iida ei ehkä menestyisi Idols-kisassa laulajan taidoillaan, eikä rokkipoliisit ehkä pidä hänen kitaransoittoaan kuin rämpytyksenä, mutta tässä vähässä on paljon enemmän kuin lähes missä tahansa ison yhtiön ammattilaisten hiomassa tulevaisuudenlupauksessa.

-Kimmo

à 13,90 € (CD)

  myspace.com/iidaumpikuja